Psykologia

1. Tunteiden ja motivaation näkökulma

1.1. Järjen ja tunteiden yhteisvaikutus ihmisen psyykkisessä toiminnassa, innostavuuden tunne ja motivaatio

1.2. psykoanalyysi

1.2.1. asiakkaiden haastetteliminen heidän ongelmiensa ratkaisemiseksi

1.2.1.1. asiakas kertoi vapaasti asioita, joita hänelle tuli mieleen, potilaan ajatukseen ei vaikutettu millään tavalla

1.2.1.1.1. vapaat assosiaatiot paljastivat terapeutille potilaan oikeat ongelmat

1.3. tietoisuus

1.3.1. ego eli mielen tietoinen osa

1.3.2. mielihyväperiaate

1.3.2.1. vietit ovat aina keinoja mielihyvän tyydyttämiseksi

1.3.3. realiteettiperiaate

1.3.3.1. on sopeuduttava ympäristöön ja otettava huomioon muutkin kuin itsensä

1.4. piilotajunta

1.4.1. ihmisen tietoisuuden ulkopuolella olevat eli tiedostamattomat psyykkiset prosessit

1.4.2. torjunta

1.4.2.1. mieli sulkee jonkun asian tietoisuuden ulkopuolelle, koska se saattaisi järkyttää mieltä liikaa -> trauma

1.4.3. puolustusmekanismit eli defenssit

1.4.3.1. tiedostamattomia reaktioita, joilla kyetään ylläpitämään psyykkistä tasapainoa

1.5. virtaus

1.5.1. tietoisuuden tila, jossa tempautuu tehtävään niin, että voi unohtaa itsensä, ja kokea olevansa yhtä ympäristön kanssa. keskittyminen suuntautuu kokonaan tehtävään, eikä sen aikana mieti mitään muuta

1.5.2. tapahtuu, kun yksilö toimii osaamisensa ylärajalla, mutta kokee taitonsa riitävän korkeamman haasteen ylittämiseksi

1.5.3. tukee yksilön henkistä kasvua

1.6. sisäinen ja ulkoinen motivaatio

1.6.1. sisäinen motivaatio on toimintaa, johon yksilö ei tarvitse palkkiota tai rangaistusta, vaan kokee sen sinällään mielekkääksi

1.6.2. ulkoinen motivaatio on toimintaa, johon ihminen täytyy houkutella erilaisten palkkioiden tai rangaistusten kautta

1.6.2.1. liiallinen ulkoisten palkkioiden määrä voi tappaa sisäisen motivaation

1.6.2.2. voi muuttua sisäiseksi

1.7. ahdistus

1.7.1. tilanne, jossa haaste on suuri, ja yksilö kokee ettei hänen taidot riitä sen ylittämiseksi

1.7.1.1. ei välttämättä liity todelliseen osaamiseen -> itsensä aliarvioiminen

1.8. ikävystyminen

1.8.1. tilanne, jossa yksilö kokee, ettei hän saa riittävästi haastetta taitoihinsa nähden

1.9. apatia

1.9.1. tilanne, jossa yksilö kokee ettei hänellä ole riittävästi haasteita eikä hän koe osaavansa mitään

1.9.1.1. voi johtaa syrjäytymiseen

1.10. humanistinen psykologia

1.10.1. korostaa tarvetta tutkia ihmistä kokonaisuutena

1.11. minäpystyvyys

1.11.1. yksilön uskomus siitä, mihin hän kykenee

1.11.1.1. säätelee, millaisia haasteita yksilö asettaa itselleen

1.12. attribuutio

1.12.1. yksilön tulkinta omasta ja muiden käyttäytymisesta arkielämän tilanteissa

2. sosiokulttuurinen näkökulma

2.1. kulttuurin, ja muiden ihmisten vaikutus käyttäytymiseen

2.1.1. ryhmädynamiikka

2.1.1.1. yksilöiden muodostaman ryhmän tietynlainen logiikka, joka ei ole ymmärrettävä vain yksilön tasolla

2.1.1.2. roolit

2.1.1.2.1. yksilöillä on eri tilanteissa erilaisia rooleja

2.1.1.2.2. yksilön tapa toimia tietyllä tavalla tietyssä sosiaalisessa tilanteessa

2.1.1.3. koheesio eli tietynlanen kiinteys ryhmän sisällä

2.1.1.4. käyttätymissäännöt eli normit

2.1.1.4.1. useasti "äänettömiä" eli yksilön täytyy itse hahmottaa ne

2.1.1.5. arvot

2.1.1.5.1. niiden perusteella ryhmä toimii ja heijastavat tapaa nähdä maailman

2.1.2. vahvistusilluusio

2.1.2.1. yksilön taipumus etsiä vahvistusta omiin uskomuksiinsa ja asenteisiinsa

2.1.3. sosiaalipsykologia

2.1.3.1. tutkii ihmisen sosiaalista toimintaa

2.1.3.1.1. ihmisten asenteet, roolit, arvot ja moraalit kuuluvat tutkimusten pariin

2.1.4. identiteetti

2.1.4.1. itsensä hahmottaminen yksilönä verrattaen muihin ihmisiin

2.1.5. sosiaalinen havaitseminen

2.1.5.1. vastakkaisten ryhmien jäsenten ominaisuudet hahmotetaan negatiivisemmaksi, kuin oman ryhmän vastaavat ominaisuudet

2.1.6. stereotypia

2.1.6.1. tietyn ryhmän jäsenten yleistäminen aikaisempien huonojen kokemusten perusteella

2.1.6.1.1. eivät perustu todellisuuteen

2.1.7. käytäntöyhteisö

2.1.7.1. joukko yksilöitä, jotka toimivat yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi

2.1.7.1.1. ominaispiirteitä esim. tietynlainen pukeutuminen

2.1.8. sosiaalinen verkosto

2.1.8.1. auttaa ihmisen läpi elämän vaikeuksien

2.1.8.2. ilman sosiaalista verkostoa ihminen voi tuntea itsensä neuvottomaksi

3. biologinen näkökulma

3.1. hermostuminen

3.1.1. pohjautuu aivokuoren jatkuvaan yhteyteen aivojen tunteita säätelevään järjestelmään

3.1.1.1. automaattinen reaktio, jota voidaan oppia rauhoittamaan tietoisesti

3.2. aivot

3.2.1. vanhemmat ja uudemmat osat "kommunikoivat" eli tiedostettu ja tiedostamaton aivotoiminta ovat kanssakäymisessä

3.2.1.1. aivotoiminta muovautuu ympäristön mukaan

3.2.1.1.1. syntyessä ihmisellä ei ole valmista älyllistä olemusta

3.3. vauvat

3.3.1. jo vauvat osaavat havainnoida jatkuvuutta

3.3.1.1. erilaiset ärsykkeet kiinnittavat vauvan huomion, ja saavat aikaan reaktion

3.3.1.1.1. vauvoilla on käsitys esinepystyvyydestä ja ajallis-paikallisesta jatkuvuudesta

3.4. psyykkisten ilmiöiden biologinen perusta

4. Käyttäytymisnäkökulma

4.1. ehdollistuminen

4.1.1. klassinen ehdollistuminen

4.1.1.1. neutraali ärsyke aiheuttaa positiivisen tai negatiivisen reaktion

4.1.1.1.1. assosiaatio

4.1.1.2. tapahtuu yleensä automaattisesti ja tiedostamatta

4.1.1.3. aversio

4.1.2. behaviorismi

4.1.2.1. oppimisen tutkimuksen suuntaus, jossa oppiminen nähdään lähinnä ehdollistumisena = ulkoisen käyttäytymisen tarkastelua

4.1.2.1.1. behaviorismin kolme periaatetta

4.1.2.2. toi psykologian tutkimuksen kokeelliselle perustalle

4.1.3. välineellinen ehdollistuminen

4.1.3.1. tiettyä reaktiota tai tekoa palkitaan tai rangaistaan, jolloin kyseinen toiminintamalli vahvistuu tai sitä aletaan välttää

4.1.4. opittu avuttomuus

4.1.4.1. alistumista jatkuvaan rangaistamiseen tai epämiellyttävään tilanteeseen

4.1.4.1.1. johtaa ahdistukseen ja passiivisuuteen

4.2. sosiaalinen oppiminen

4.2.1. toisten käytöksen tarkkailua ja matkimista

4.2.1.1. esim. lapsi tarkkailee, mikä on sosiaalisesti hyväksyttyä, ja mikä ei ja toimii sen mukaisesti = sijaisvahvistaminen

4.3. käyttäytymiseen vaikuttavat mekanismit, joiden välityksellä tapahtuu oppimista

5. Kognitiivinen näkökulma

5.1. havaitseminen, tarkkaavaisuus, muisti, oppiminen ja ajattelu -> kuinka älykkyys toimii?

5.2. sisäiset mallit

5.2.1. yksilön kokemuksista muodostunut ennakoiva käsitys tilanteesta tai tapahtumien kulusta, jota hän käyttää toimintansa suuntaamiseen ja ohjauksen tukena

5.2.1.1. vaikuttavat siihen, mihin kiinnittää huomionsa, mitä muistaa, mitä havaitsee ja miten suhtautuu asioihin

5.2.2. vahvistusilluusio

5.2.2.1. taipumus etsiä sellaista tietoa, joka sopii yhteen nykyisten sisäisten mallien kanssa

5.3. havaitseminen

5.3.1. valikoiva tarkkaavaisuus

5.3.1.1. valitsemme tietoisen tarkkaavaisuuden kohteeksi yhden asian kerrallaan, alintajunta kuitenkin käsittellee asioita koko ajan tiedostamattomalla tasolla

5.3.2. orientaatiorefleksi

5.3.2.1. ihmisen tietoisen tarkkaavaisuuden äkillinen viriäminen johonkin yllätävään tahi uuteen ärsykkeeseen

5.4. muisti

5.4.1. työmuisti

5.4.1.1. ihmisen muistin aktiivisesti tietoa käsittelevä osa

5.4.1.1.1. ihminen voi pitää työmuistissaan aktivoituneena yhdellä kertaa ainoastaan 3-7 toisistaan riippumatonta hahmotusyksikköä

5.4.2. pitkäkestoinen muisti

5.4.2.1. sisäisten mallien verkosto

5.5. älykkyys ja luovuus

5.5.1. asiajantuntijuus = korkeatasoinen taito ratkaista tiettyyn alaan liittyviä ongelmia

5.5.1.1. luovuus perustuu asiantuntijuuden laajaan, syvälliseen ja monipuoliseen tietotaitoon, jonka avulla voidaan soveltaa taitoja luoviin ratkaisuihin pääsemiseksi

5.5.1.2. asiantuntijuus auttaa yksilöä ylittämään luonnollisten kykyjensä rajoja

5.5.1.3. oppimisen asiantuntijuus

5.5.1.3.1. ei ole tiettyyn alaan rajoittunut, vaan sitä voidaan soveltaa laajasti

5.6. prosessointi

5.6.1. prosessoinnin syvyys

5.6.1.1. riippuu siitä kuinka tärkeä asia on, kuinka paljon sitä muokataan tai pohditaan

5.6.2. tiedon käsittely

5.7. oppimisen orientaatio

5.7.1. syvällinen orientaatio

5.7.1.1. opiskelija pyrkii ymmärtämään opittavien asioiden merkitystä ja on kiinnostunut niiden sisällöstä

5.7.1.1.1. asiohin saadaan merkityksellinen yhteys, ja hahmotetaan suurempi kuva asiasta

5.7.2. pinnallinen orientaatio

5.7.2.1. pyrkimys tiedon muistamiseen ja toistamiseen

5.7.2.1.1. yksityiskohtiin takertuminen, totuttuihin toimintatapohin turvautuminen

5.7.3. strateginen orientaatio

5.7.3.1. järjestelmällinen toiminta oppimistavoitteiden saavuttamiseksi